Yhteinen polkumme on ennallaan. Kuljen sitä yksin, katselen harmaita, kylmiä sävyjä. Yhteisillä retkillämme nekin olivat iloisia, huomaamattomia. Viimeinen yhteinen automatkamme. Kuinka rakastitkaan autoiluja. Iloisena juoksit Vanharouva Mercedeksen peräluukulle: mennäänhän autolla! Nyt saatoimme sinun kehosi kaupunkiin. Palaat sieltä jonain päivänä pienessä kauniissa valkoisessa
rasiassa. Sinua oli saattamassa myös rakkain ihmisystäväsi. Arvokas asia.
Arkkitehtiystäväni lähetti pienen akvarellinsa saatuaan kuulla surustani. Olithan mallina taiteilijoille virallisestikin, saavutus sinänsä vaikkakin luulla oli osuutensa aikaan.
Hyvästelen sinua katsellen pikaisia luonnoksia päiväkirjastani. Niitä sain tehdyksi käpertyessäsi jalkojen päälle tai viereeni isossa sängyssämme. Ne olivat hyvän elämän aikoja. Viimeisen luonnoksen tein kun olit uupunut ja pääsi lepäsi käteni selkämyksellä. Sielussa kaikui: ei näin Ruthille voi käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti