Matka, odotettu oli valmisteltu ennen kuin Ruth menehtyi. Ikävän kanssa lähdin. Ruth tassulainen jäi tuhkausmatkalleen ja eläinlääkäriystävä tuo hänet kotiin. Ruth asuu omassa sopukassaan suloisena muistona sielussani, elämä soljuu eteenpäin. Ruthin nalle kävi Ameriikassa.
Ajatukset palaavat, viipyilevät San Franciscossa. Sinne oli helppo asettua ja aloittaa normaali elämä lapsiperheen kanssa. Olin iso-äiti: valmistin aamiaiset: puuroa ja kahvi. Tulin tutuksi pienille. Pelattiin Afrikan tähteä joka päivä monen monta peliä Luukaksen kanssa. Käytiin kahviloissa. Tutkittiin de Young museon O'Keeffen näyttely. Tutustuin lasten leikkikouluelämään.
Yritin viihtyä leikkipuistoissakin.
Oli aikuisretkiäkin, kävimme miniä, Luukas ja minä katsomassa baletissa Tuhkimon. Vaikuttavasti toteutettu. Retkeilimme upeassa Golden Gate puistossa. Katsottiin kasvitieteellisen puutarhan sadat ja sadat kukkivat puut, pensaat. Lemmikkini on Magnolia.
Miniän saarnaa kuunneltiin Berkelyn suomalaisessa kirkossa.
Täyteläiset päivät tuntuivat mukavilta ja olihan omiakin hetkiä. Kävin hengailemassa 24:lla.Tutkin kirjakaupan tarjontaa. Ostin ja luin neljä Charles ja Anne (Morrow) Lindberghin elämään liittyvää kirjaa. Aivan uskomaton maailma avautui. Tiesin vain Charles Lindberhin yksinlennon yli Atlantin New Yorkista Pariisiin vuonna 1927. Luin The Dogs Mind teoksen. Hyvää tietoa.
Vaelsin Maikin kanssa jälleen tuttuja reittejämme. Maikki oli harmaantunut. Tunsi ja riehaantui tavatessaan vanhan kamunsa.
Tapasin 1980-luvulla tapaamani amerikkalaisen ystävän: maailma on pieni. Nautimme yhdessä viimeisenä lauantaiaamuna aamiaisen ja kerroimme mitä näinä vuosikymmeninä oli tapahtunut.
Tiesin, jokainen päivä vie lähemmäs surullista lähtöpäivää. Aina yhtä ikävää. Mielen syvyydestä ponnahtaa ajatus: ehkä en enää pääsekään tänne. Työnnän ajatuksen pois. Katselen tulevaisuuteen; siellä siintää uusi matka, joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti