Aurinko kiipeää yhä korkeammalle vieden talvea, vuotta, elämää eteenpäin. Antaa jälleen lupauksen tulevasta: kesästä, lämmöstä, puutarhasta, linnunlaulusta. Oli syntymäpäivät. Ne vietimme työn merkeissä. Ruth täytti 2vuotta. Oikeat kutsujuhlat pidetään, kunhan kutsutuille sopii. Ruth sai herkkua, ison luun ja tietysti aladopia, ah. Henkilökunta sai mutakakkua kahvin kanssa. Joten päivä oli ihan ok. Illlalla kotoisalla pitkällä lenkillä kuljimme sopuisati ja pidimme katsekontakstia yllä. Rantalenkillä Ruth juoksentelee vapaana. No toisinaan huomaan, kun se tekee kirsullaan viuh ja sittenpä näenkin okranvärisen hännänpään katoavan seuraavan mutkan takse. Turha piipittä seis tai muita merkittäviä sanoja. Korvat on suljettu eikä jarru toimi. Typykkä löytyy yleensä lähistölle sattuneen tutun koirakamun ympärillä pommpimasta. Ei tämä kasvatus ihan mallikelpoisesti ole onnistunut, mutta ehkä käy kotikelpoisesta. Tärkeintä kai on koiran iloisuus ja suurimmaksi osaksi emäntänsäkin, mitä nyt joskus korvista savu tulee. Kuitenkin aina vain harvemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti