Maisema nukkuu talviuntaan vahvoihin lumilakanoihin kääriytyneenä. Kesä häilyy mielessä, tulee sekaviin uniinkin. On isojen muutosten kevät. Ovatko ne oikeita? Mistä löydän sen timanttisen vastauksen kuhunkiin ratkaistavaan. Ehkäpä elämän ilosta ja suunnasta tulevaan.
Ruth on kasvanut. Olemuksensa on aikuisen lapukan, turkkinsa suloinen. Sielultaan jo rauhallinen, enimmäkseen. Mutta parhaitten ystävien kanssa on reuhattava väsymykseen asti. Olimme yökylässä tunturihuvilalla. Siellä oli ne parhaat kamut: Tara ja Kapu. Kertoessani Ruthille: lähdemme Taran luo, pomppasi ihan ilmaan; jee! Mukavaa oli minullakin. Kotiuduttuamme omapaikka oli paras ja uni maist
Akvarellimaisemassa, museossa olivat koululaiset vierailulla. heillä oli antoisa päivä ja
lopuksi kaikkien ollessa kahvilassa pullaa ja mehua nauttimassa päästin Ruthin tervehtimään. Ei siinä enää riehuttu, mutta autuaana Ruth otti kaikkien rapsutukset vastaan. Nautti ihan silminnähden tilanteesta, niinpä tekivät lapsetkin; voi kun ihana! Esitteli bravuurinumeronsa: kipaisi eteisaulasta pipon ja ylpeänä juoksi pipokierroksen antaen sen sitten emännälleen.
Lumitöitä teemme yhdessä.Minä kolaan ja Ruth syö puupalikkaansa. Tuli tärkeä tehtävä kasaamilleni puukalikoille. Ruth kipaisee ulkovaraston vierustalta aina uuden puun: josko vaikka olisi paremman makuinen. En pidä enää kiinni. Hanget estävät tutkimusmatkat naapurin tontille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti