Kieltämättä mukava askaroida jouluvalmisteluja avuliaan noutajan kanssa. Silläaikaa, kun viimeistelen vuokaan tulevaa mössöä avustaja-Ruth odottaa vuoan kanssa noudettuaan sen ensin jostain. Puhtautta kuitenkin noudatetaan vaikka hupaillaankin.
Kun vaivalla tehty kakku sitten paloi unissa niin täytyy ottaa rennosti ja kokeilla miltä Ruth näyttäisi Joulukoirana. Silkkinauha ei ollut mieleinen, ei minustakaan se ollut kaunis. Aikoinaan Ruben tassulainen käytti viininpunaista samettinauhaa parisen viikkoa joulun tienoolla ja oli tyylikäs. Olisi löydettävä samettinauha neidillekin. Nauhaliike vain lopetti itsensä ja moni jäi pulaan: ei lankoja ei nauhoja tai pitsejä.
Yllä oli kuva Jouluruususta. katselen sitä ja vaellan jälleen Elisbeth Streetin ja Duncan Streetin kulmauksessa olevan katedraalin puutarhaan, San Franciscoon. Siellä oli kukkivia Jouluruusuja, 2010 Joulu löytyikin sieltä, puutarhan hämystä valkoisin kukin. Silloinkin koira oli seuranani, Maikki amerikan bulldog.
Lapin pakkasissa on suomalaisen joulun sielu. Hämärä on viileyttä ulkona ja lämpöä sisällä. Odotan jouluperhettä ja iloitsen odotuksesta. Teen uuden kakun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti