Mukava kesäkuu. Ystäviä, yhteisen mielenkiinnon jakavia ilmestyy kotiini. Keskustelemme elokuvasta ja katsomme niitä. Minä tarkoin valittuja, hyviä. Tänä vuonna mykkäfilmi orkesterin säestyksellä: Panssarilaiva Potemkin; Oliviera, The Strange Case of Angelice - oli ihan uskomaton! ja Kaurismäen The Mama of Africa. Todellisuus ja kuva, kuva ja todellisuus. 
En halua hetkeen hyvän elokuvan vaikutelmaa työntää pois, siksipä olen valokoiva katsoja. Nyt pikku Ruth vei ansaitusti huomion ja yhden piuhan, vain pienen vartioimattoman hetken aikana.
Puutarha kukoistaa. Sade on kastellut ja puhdistanut maiseman ikävästä männyn pölystä. Viime päivät ovat kauniisti sateen vihreinä
kuin akvarellimaalauksina olleet. Akvarellimaisemassakin on tehty töitä ja nyt lomaillaan. 
Ruth tarkasti, että kukat ovat sopivan väriset ja tuoksuiset. Ei elämässä mitään vikaa ole, vaikka vuosivuodelta se pitenee.
En halua hetkeen hyvän elokuvan vaikutelmaa työntää pois, siksipä olen valokoiva katsoja. Nyt pikku Ruth vei ansaitusti huomion ja yhden piuhan, vain pienen vartioimattoman hetken aikana. Puutarha kukoistaa. Sade on kastellut ja puhdistanut maiseman ikävästä männyn pölystä. Viime päivät ovat kauniisti sateen vihreinä kuin akvarellimaalauksina olleet. Akvarellimaisemassakin on tehty töitä ja nyt lomaillaan. Ruth tarkasti, että kukat ovat sopivan väriset ja tuoksuiset. Ei elämässä mitään vikaa ole, vaikka vuosivuodelta se pitenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti