Työn lomitus kotiaskareihin on joustavuudessaan hieno juttu, eritoten silloin, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Työpuhelut voi hoidella puutarhan puolelta ja samalla pitää silmällä pientä riiviötä.
Täysin en onnistunut Ruthin valvonnassa tänään, sillä hän ehti lukea ihan uuden kirjaston kirjan lunastuskuntoon. Huomenna on tunnustuspäivä. Kodistani löytyy edellisenkin pennun puremia teoksia mm. englanti-suomi isosanakirja ja Heikinheimon elämäkerta puhumattakaan taidehistoriallisista teoksista. Mustakoira siis aavisti tulevan uransa museokoirana.
Pesin vanhan riepumaton. Mikä onkaan kauniinpaa kuin tuoksuva, puhdas matto narulla kuivumassa. Ei siihen välttämättä järveä tarvita.
Puutarhatyöpöytä ja sillä olevat esineet tuovat vaatimattomuudessaan mieleeni vanhat ihanat asetelmamaalaukset. Olen tosin itsekin maalannut öljytyön pöydästäni pari vuotta sitten. Ostin kahdeksalla eurolla lähikaupasta valkoisen puutuolin, jota ei oltu tarkoitettu myytäväksi. Onnistuin ja kiitos myyjärouvalle. Taisi sääliä minua, kun muisti kuinka monta suojaverkkopakettia olen pennun tähden ostanut.
Huomenna saan jälleen nauttia lomapäivästä akvarellimaiseman työpöytäni äärellä, koska Ruth menee isojen labbisten kasvatettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti