Tolstoi tiesi: ei elämää kuin peltoa, voi ylittää. Olen kahlannut läpi ryteikön. Naarmut häipyvät, pysyvääkin jäi - tietoisuus. Se tietoisuus luo vahvuutta. Se tietoisuus ei unohda. Se asetetaan sivuun. Se tietoisuus otetaan oikealla hetkellä esiin. Asetan kysymyksen: miksi viisaat istuvat varjossa.
Ajelemme Mustakoira ja minä matkaamme kuten olemme jo yli yhdeksän pitkää, elämänmakuista vuotta tehneet. Tarkkailen lempikohdettani kamerallani.
Sininen maisema pienten kultaisten valolaikkujen kirjoma. Aurinko kiipesi vaivoin horisontin ylle pudotakseen hetimmiten takaisin. 
Akvarellimaiseman ikkunoita lumituisku on pukenut joulunodotusasuun.
Olen viehättynyt ikkunoista.Siveltimenikin ovat niitä aiemmin tallentaneet. Ne antavat talolle ilmeen ja sielun. Ikkunat kuin silmät. 
1 kommentti:
Ihania lumimaisemia ja ikkunoita. Kiva kurkistaa sinne!
Lähetä kommentti