Selaan kuviani. Uudesta kamerasta on tullut Ystävä aivan kuin vanha Pentax, joka viettää hiljaista elämäänsä omassa laukussaan. Kaunis kamera kuvannut taivaan tähtiäkin.
Mieluisat tunnelmat palautuvat ajatuksiin. Flyygeli, musta orkidea avautui täyteen loistoonsa pianistinsa edessä. Kuuntelin Musorgskin Näyttelykuvia. huomasin: nehän löytyivät läheltäni.
Lämpimät, valoisat tunnelmat kantavat ohi satunnaisen haikeuden kurkistaessa ikkunasta. Kesä on loistanut veden pisaroimin kristallein. Pihlajat nuokkuvat punaisin tertuin. Kuljin akvarellimaisemassa katsomassa, tervehtimässä herneenkukintoja. Puhtaat, valkoiset kuin unohtuneet poutapilvet.
Sanoin hyvästit kesätytölle. Toivon hänelle iloista, täydellistä elämää unelmiensa parissa. Niitä toteutellen. Oli haikea olo. Jatkoin matkaani yhdessä lempeän, mustan suteni kanssa.
Sytytin ulos kyntilän pimeän hellään syliin. Sain kaupungista vieraan. Ystäväni taiteilijan. Viettämme yhdessä keskustelujen täyttämää viikonloppua. Ystävyytemme on elänyt vuosikymmenten yli. Tunnemme toistemme syviä ajatuksia. Olemme antaneet turvapaikan toistemme sielulle, kun on tarvittu. Nyt Ystävän askel on hidastunut, tullut hauraaksi. Ajatukset kirkastuneet, pelkistyneet. Asetumme maalaustemme ääreen, talossani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti