Kesän valo ja sen edes hetkittäinen kiinnittäminen kameran kuvaan saa onnistumisen tunteen ja ilon hypähtämään esiin. Pioni, tuo vanhojen elokuvien Grand Old Lady ei menetä valovoimaisuuttaan missään tilassa. Entäpä Ladyn huumaavan hieno parfyymi. Yksi muhkea kukka ja kodissa leijuu henkevä tuoksu.
Valo saa vahvaa dramatiikkaa yksinäisen sitruunan asetelmaan pöydälläni. Mutta pujahdetaanpas
ulos puutarhaani, sillä sieltähän maljakkokaunokaiseni ovat kotoisin. Kiertelen puutarhassani kameran kanssa. Kesä on ollut otollinen perennoilleni. Perennojen ihastuttavat kukkalahjat alkoivat jo toukokuussa lumen aikaan Helleborusten kohottaessa pyhiä valkoisia kukkiaan kuolleessa ympäristössään.
Väinönputket nuo turhaan vainotut ovat kuin ovatkin herkän kauniita kotkansiipisaniaisviidakossani. Mutta matka jatkuu; en voi ohittaa valkoisen Ladyn kukintaa. Kukka nousee tummuudesta esiin, kaikki muu häipyy, kun Lady asettuu estraadille kukintaansa.
Toisinaan se kumartuu vieruskasvien puoleen kuin kysyäkseen, kuka te olette?
Lady on Lady suihkun jälkeenkin.
Kiertelen perennapenkkiä ja on toki myönnettävä, että vieressä korkeuksiin kohoavan peurankellon jalo muoto on värissään kuninkaallisen loistelias. Se luo uljaan taustan ladylle. Siinä ne yhdessä katselevat hiukan alakanttiin keltaista ranta-alpiryhmää. Sen rahvaanomainen ilmiasu kantaa kuitenkin yllään kuninkaallista kultaväriä.
Kuin varkain pieni ja hento jalo kurjenpolvi on kasvanut mahtiperennojen joukkoon. Kukintansa on herkkääkin herkempi eikä haasta naapureitansa.
Ja sitten kuinka hienovivahteinen vihreydessään on Terijoensalavan lehdistön verho. Esirippu on suljettu tällä erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti