Mitähän tässä tekisin? Emäntä käytti lenkillä ja palkkioksi saan leikkiä pihamaalla vapaana. Ämpäri!
Istuu suuhun, hyvä. Tätä onkin mukava kalistella.
Kadullamme asuu pikku
'mäykky'. Hänen jalosukuisuutensa nimi on Iivana. Pikkuhiljaa emäntämme ovat antaneet meidän tutustua toisiimme. Koska Iivana on ihan Yes-tyyppi - kuten minäkin, saimme luvan riehua vapaina. Voi tätä riemua!
Onko meillä jotain yhteistä? Isot luppakorvat, jotka ovat hyvät viestintälaitteet, häntiemme ohella. Iivana on sinnikäs luolakoira ja minä sellainen kartanoitten fasaanien noutaja, paitsi, että emäntäni ei ammu fasaaneja ja taitaa siltä kartanokin puuttua, ainakin iso ja kivinen. No, on meillä oma piha, missä saan kavereitteni kanssa temmeltää.
a
Illan varjot pitenivät iloisen kisailumme kuluessa. Välillä se Iivana ärisi oikein kunnolla. Miksiköhän, no, oli niin kovin tarkka emännästään. Me labbikset ei olla turhan nuukia, eikä nipoteta, kun meillä on aina niin mukavaa. Cesar Millan, jota emäntäni fanittaa, on maininnut jotain, että oltais vähän goofeja.
Vai goofeja! Minä tein eilen Ison pojan tempun. Kirsuuni hulvahti ihana tuoksu. Kutsu oli vastustamaton. Kuulin jostain sumun takaa kuinka emäntä huhuili: missä äiti? Kyllä minä tiesin missä äiti on, mitä se sitä kyselee. Nuuhkailin ja kuljin en nyt kaukana, mutta tutuissa rantapusikoissa, siellä missä olin yhyttänyt metsäkauriin hyvin upottavana päivänä. Sitten huomasin, onneksi, että on ruoka-aika ja on viisasta palata emännän luo. Siellä se raukka piti ulko-ovea auki ja odotti. Oli sureksinut tilannetta jo Taran emännällekin. Iloinen se oli kun tupsahdin eteiseen! Olipa jännittävä päivä - meille kummallekin. En tosin kertoillut juurikaan emännälle mitä koin retkelläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti