PERIKSIANTOA

Talvi on joutunut antamaan periksi. Kuinka tyynesti sitä seuraankaan. Aamulla tajuntaani iskeytyi viesti: kirjosieppo visertelee kertosäettään. Valkoisin rinnoin se istuu koivun oksalla ja pohtinee mihin pönttöön tänä vuonna.

Josef kasvaa. Koki lievän myrkytyksen; syy?. Kuolaa ja vaahtoa tuli ihan valtoimenaan. Ripulointia voimalla ja vaimea olo. Itse olin hätää kärsimässä: Ruthin sairaus häilyy varjon lailla mielessäni. Lääkehiilellä hoidettiin ja potilas oli itse halukas juomaan, joten säikähdyksellä selvittiin ja lääkärikäynti sujui hyvin. Josef on poikkeuksellisen suloinen koiralapsi. ongelmia ei ole ollut. Se on kuin lahja, jota osaan arvostaa. Tällä viikolla tulevat bestikset Tara ja Kapu luoksemme hoitoon. Koiramainen viikko. Ei sitä kenen tai minkä rotuisten koirien kanssa voisi ajatellakaan, mutta tämä yhdistelmä sujuu. Josef saa nauttia laumaelämää. Hiljan vieraisilla oli ystävätär, joka toi minulle maalaamansa Musta madonna ikonin. Siihen liittyy paljon tunteita, mielikuvitusta ja uteliaisuutta. Olinhan kohdannut sen romaanin, Bees välityksellä San Franciscossa aiemmalla matkallani.

 

Ystävättärellä oli pari koiraa mukana ja ilta kuin yökin sujui hyvin ilma suuria riehuntoja. Josef on poikkeuksellinen pentu.

Kevään kauneutta puutarhalammessani.