Elämä keskittyy akselille ulos-sisään. Silti pieniä salalirautuksia ehtii tulla. Rennot unet siinä välissä, että emäntä luulee saavansa myös rentoutua. Pentu ehtii virkeänä kiepsahtaa jaloilleen ja....
Josefin kanssa elämä on yleisilmeeltään rauhallista: ei haavoja käsissä. Lattiahetkemme ovat rauhoittumista sylissä. Katselen korvat, hampaat ja kynnet. Kynnet leikkasin jo ilman suuria tunteita. Vau! Rajoista pidetään kiinni. Alemman kuvan tilanteet ratkaistaan niskaotteella ja alas-komennolla. Toisto on valttia. Tiedän, että ukkospäiviäkin tulee; nimensä hienoissa asiakirjoissa on Mallorn's Days Of Thunder! Nomen est omen, siksipä toivon Josef-nimensä hiukan suojaavan ukkosten kovuudelta.
Painoa pienellä lurppakorvalla on jo yli 18 kg. Ei siis ole luvassa mikään hippiäinen, kunhan isoksi ehtii. Painissa en tule häntä voittamaan. On vain pysyttävä lujana tasaisena johtajana laumallemme.
Ruthin kasvatus on opettanut minulle monia asioita. Ruth antoi koulutuksen, kuinka kasvattaa hyvä pentu, vaikeimman kautta. Nyt olen kiitollinen hänelle siitä vaikken saanutkaan hänen kanssaan nauttia työn hedelmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti