Yllätys, muutama päivä sitten! Jouluruusuni viime vuodelta kohotti lehtien keskeltä ujosti kukkanuppuaan. Uskallanko hengittääkään, ettei se vain katoa. Ilo leijui mukanani - Helleborus kukkii. En vienyt sitä kesällä ulos, halusin pitää sen lähelläni, katseen päässä. Ikkunalaudalla on hiukan viileähkö olo ja kastellut olen tuntuman mukaan. Seuraan kameralla sen kukintaa, kuinka edistyy. En tiedä onko suomalainen vaiko maahanmuuttaja; sillä ei ole nyt merkitystä.
Orkideani, nuo vaikeaksi mainitut, eivät ole tuottaneet päänvaivaa milloinkaan.Kylvetän ne inspiraation mukaan ja kylvyistä näyttävät riehaantuvan kukkimaan. Valkoiset kaunokaiset kasvattavat nuppujaan. Violetit olivat vikkelämpiä. Ne viihtyvät pohjoisen työhuoneeni ikkunalla, jossa toisinaan saavat kunnon kylmähoitoa avatessani ikkunan vierestään.
Kolmas silmäteräni, joka on kuulunut kasvikokoelmaani, on oliivipuu. Se viihtyi patiolla kesän Damaskoksesta aikoinaan raahaamassani saviruukussa. Sopiva pari. Kylmän alettua siirsin sen avaraan kylpyhuoneeseen - kuolemaan. Eihän se siedä lattialämpöä! Puu heitteli lehtiään mennentullen kuin huutakkseen: etkö ymmärrä, kuolen. Nyt oivalsin. Siirsin sen kliivian kaveriksi erääseen huoneeseen, viilennettyyn ilmastoon. Toivottavasti en liian myöhään. Hontelot kasvut leikkasin vesilasiin merellisten simpukoiden liki.
Ulkona oli kaunis talven enteily muutama päivä sitten. Mutta täysi talvi satoi päivänä, jolloin poika täytti vuosia etelän lämmössä.
Elämä soljuu rauhaisasti. Nautin kotipuuhista. Ei tarvitse lähteä keliin kuin keliin. Vanharouva Mercedes viettä tallipäiviään. Asiat hoituvat Ruthin kanssa kulkien. En voinut vastustaa kiusausta asetella jo muutamat talvi- / jouluvalot iloksi itselleni ja ohikulijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti