Puiden oksissa kimaltelevat syyspisarat. Mihin se kaivattu kesä jäi. On pitkälti seuraavaan, eikä yhtään tiedä kuinka kauheaa se talven yli rämpinen jälleen on. Aurinko alkaa sanoa jäähyväisiään, on tultava ystäväksi pimeydelle. Viime säteensä vangitsin lasin ja veden läpi kulkeneena.
Pienen lomamatkan teimme kauas etelään. Siellä Ruth ja pari vakavaa vartijaa tutustelivat toisiinsa. Vartijat taisivat vähän ihmetellä moista pomppuliiniä. Sitä ennen olin ripustanut akvarellinäyttelyn hirsiseinille katsottavaksi.
Hauska ilmiö Ruthista. Syö innolla riipien niin pihlajanmarjoja kuin muitakin pensasmarjoja. Lomallamme suurinta herkkua olivat tummat karviaismarjat omenoiden ohella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti