SE PÄIVÄ KEVÄÄLLÄ

Kevät etenee kompuroiden. Lumi kostuu ja sulaa, sitten viilenee ja sataa hohtavan valkoista uutta lunta ja talvi ympäröi jälleen kuristavalla otteellaan. Pääsiäisen aurinkolenkit toivat uskoa ja iloa niin Ruthin kasvamiseen kuin kesän odotukseenkin. Pääsiäisen jälkeen oli SE päivä, joka arvelutti, mutta oli välttämätön: Ruthin sterilointileikkus. Päivä valkeni ja matka kauas kaupunkiin alkoi. Lääkäri on kokenut ja armoitettu koirien käsittelijä. Asiat sujuivat kuten kuuluikin. Illalla tokkurainen Ruth nostettiin autosta kotioven edessä. Ystävä, Labradoriemäntä oli auttamassa. Vielä tikit ovat paikallaan, mutta haava on kauniisti parantunut. Tötteröön kaulassaan toipilas suhtautuu tosi hyvin. Motivaationa (lienee) namipalkkio, joka aina sujahtaa suuhun, kun pää pujottuu tötteröön. Tuntuu helpottavalta, nyt se on tehty. Aika näyttää onko jotain sivuvaikutuksia kehittyvä.

Elämä on kokonaisvaltaista labradorin kasvatusta. Tavoite oli täydellinen pentu ja aikuinen. Siitä puusta on tipahdettu jatkuvasti alas. Joskus tuntuu että jeeh, ohikiitävän sekunnin. Labradori on labradori ja joudunpa vain hyväksymään omat puutteeni. Lohtuna kuitenkin: juttuhan on vielä kesken...

Katselen kotiani-kotiamme. Siellä on tilaa tassutella. Aurinko paistaa aina jostakin ikkunasta. Seinillä näen murusia sielunimaisemastani, kuvallista päiväkirjaa vuosien varrelta. Hyvin tärkeitä minulle.