Kukkakimppu hehkui auringossa. Loputon talvi; vihdoinkin mittari kävi nollan yläpuolella antaen lupauksen: nämäkin lumet voivat sulaa joskus. Ei sille mitään voi, että en kertakaikkiaan rakasta lunta. Kuitenkin sen vankina joudun asumaan, elämään. 
Tuohan se tiettyä puhtautta, vaikka kätkeekin käsittömän määrän talven törkyä sisäänsä.Aurinko paistoi talooni sisään. 
Huoneet saivat suorastaan ylellisen tuntuman, kauneutta, valon tuomaa. Viikko sitten taiteilijaystävättäreni, iäkäs ja hauraskin jo oli luonani viikonlopun. Ruth käyttäytyi hyvin. Ystävätär on vanhoilla päivillään alkanut hoidella poikansa kanssa tuttavien koiria. Hauskaa. Viikonloppu oli puolin ja toisin virkistävä. Vuosikymmenien ytävyydellä on lämmintä arvoa. Keskustelimme maalauksesta ja katselimme akvarellejani. 
Huoneet saivat suorastaan ylellisen tuntuman, kauneutta, valon tuomaa. Viikko sitten taiteilijaystävättäreni, iäkäs ja hauraskin jo oli luonani viikonlopun. Ruth käyttäytyi hyvin. Ystävätär on vanhoilla päivillään alkanut hoidella poikansa kanssa tuttavien koiria. Hauskaa. Viikonloppu oli puolin ja toisin virkistävä. Vuosikymmenien ytävyydellä on lämmintä arvoa. Keskustelimme maalauksesta ja katselimme akvarellejani. Olen iloinen, että aikoinaan aloin kiusata vieraitamme vieraskirjalla. Nyt on ihanaa, että siellä on pieniä akvarelleja muistoina ystävättäreni käynneistä samoin kuin kirjoitetut muistot. Joskus luen niitä ja palaan kulloiseenkin tilanteeseen. Kuinka paljon kannankaan muistoja, elämää mukanani onnellisena kaikesta kokemastani. Kiviä en mukanani raahaa. Pitää antaa tilaa onnen muistoille. Ruthin talossa asuu rauha ja tyytyväisyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti