Aurinko viipyy aina vain vähemmän aikaa ja päivät ovat muuttumassa sinisen kaamoksen hetkiksi. Valkoinen labradorini kasvaa ja purskahtelee energiaansa. Energiatasomme eivät ihan ole samaa luokkaa, mutta parhaani yritän Ruth neidin kanssa. 
Pihapiirissä sentään saa juosta ja purkaa höyryjään. Sisällä tekee kolttosiaan ajottain ja puhelimeen vastaamiseni saa Ruthissa kaikki riiviövoimat irti.Mutta silti on NIIN suloinen. 
Typykkä ei ole enää ihan valkoinen, vaan turkkiinsa on ilmaantunut leijonan väriä. Leijonaa taitaa olla joskus luonteessaankin.
Joulua tulisi jo pian valmistella. Ikävä ilmoitti itsestään, olenhan kaksi edellistä jouluani viettänyt San Franciscossa ja nyt on Suomi-joulun vuoro. Ehkä siitä tulee oikein tunnelmallinen. Lumi on viimein maassa pienenä peittona ja pakkasta ilmassa hiukan. Oli mukavaa aloittaa adventti kirkon Hoosiannaa-laululla. Sytytän kynttilän ja kuuntelen keskiaikaisia joululauluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti