sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

PENNUN SULOUTTA

Päivät vierivät, muksahtelevat synnyttävät lätköitä ja yritän ehtiä perässä. Suloinen katse tervehtii ja sanoakseen vain, hei mä meen - kohti sähköjohtoja, kohti maassa olevia varpaita ja kaikkea muuta, mutta lelut! voiko olla tylsempää keksintöä. Tämän olen oppinut yrittäessäni suojella ihoani niiltä kohdin kuin se on vielä ehyt ja purematon.
Ulkoilu onkin hyvä väsytyskeino pienelle ja harjoista voi katkoa varpuja eikä siitä juuri kielletä.
Hangella pieni jääkarhu juoksentelee innoissaan, tulee kuitenkin ykskaks luokseni, etten vain häviä. Parkettilattian vaarallisuus konkretisoitui tänä aamuna. Pikkuinen leikki vieressäni tosi iloisena: siihen kuuluvat kierähtävät hypyt ja muksahdukset. Nyt kuitenkin joku kohta lipesi väärin ja pentu jäi makaamaan paikalleen. Kauhu vihlaisi. Varovasti tutkin pientä. Hän piipitti, mutta jonkin ajan kuluttua nousi ylös, ontui hiukan etutassuaan. Nyt lisää vanhoja räsymattoja peittämään parketin, sillä se on ainoa keino suojella pikkuista loukkaamasta itseään leikin tiimellyksessä.
Viilipurkin nitistäminen eilen oli tosi vauhdikas esitys, nyt pidetään taukoa riehakkaista leikeistä. Lepuutan sieluani ohokiitävissä kauneuden hetkissä, sekä ja satunnaisesta toisen ihmisen läsnäolosta. Ruthin kummitäti ilahdutti eilen. Oli ollut Veronan matkalla ja sain tuulahduksen italian atmosfääriä kaiken moppauksen kevennykseksi.

Ei kommentteja: