tiistai 26. huhtikuuta 2011

MARLENE DIETRICH KATSE

Vielä hiukan on jäljellä lumiaavikkoa. On käytävä tutkimassa kotkansiiven kuivuneita kukintoja yhä uudelleen ja uudelleen.
Tämä katse ja suloiset tassut. Pettävä yhdistelmä. Huomaan, olen juuri luisumassa hempeilyn kauaskantoisen vaaralliselle polulle. Tämän Marlene Dietrich-katseen takana asuu jääräpäinen vallanottohalu. Kuinka saan sen ymmärtämään, että ei on EI. Sijaistoiminnot vievät huomion, mutta vain hetkeksi. Salamana naskali upotetaan nilkkaan tai varpaaseen. Huonekaluja maistellaan arvioiden; kunhan vain hampaani vahvistuvat.
Viisas ja kokenut labradorien emäntä antoi elämän tuomia käytännön ohjeita. Ne havahduttivat minut huomaamaan, olen hempeän kuilun partaalla. Emona toimiminen etäännyttää normaalista elämästä, siis elämä muuttuu yhdeksi pennuksi ja siksi on tarpeen, että joku käy huikkamassa hei, on muutakin sekä katsoo ulkopuolisena mitä mahdollisuuksia asuu verhotun katseen takana - ja suosittelee rajaavia aitauksia kodin turvaksi. Eilen katsoin Cesarin ohjelmaa, siellä koirat haukkuivat ja pikkuinen kipitti television eteen ja jäi katsomaan. Liikuttavinta oli, että hän uikutti niille koirille. Riiviö sai minut tuntemaan syyllisyyttä, olen tuonut hänet pois tassujen laumasta.
Tänään kokeiltiin piimäpurkin tehoa. Se toimikin - jonkin aikaa. Purkkikisa oli luonteeltaan hillitympää kuin viilipurkin nujertaminen. Tänään oli ensikertaa panta kaulassa kaikkine sydänkoruineen ja Ruth otti senkin luontevasti. Pian pasteerataan hihnan kanssa kotikadulla parin lyhtypylvään lenkkiä.
Kaikenkaikkiaan hyvä päivä, ulkoilua, touhuilua ja masu on tervehtynyt ja asiat on toimiteltu ulkona, no jaa, pikkuvahinkojahan nyt vielä sattuu.

Ei kommentteja: