Pitkiä lenkkejä suvisäässä. Mustakoirakin tyytyväisenä nukkumassa - pää tyynyllään. Toinen odottaa minua. Onneksi tilaa on, emme häiritse toistemme unta.
Harjoitin piirtämisestä vieraantunutta kättäni. Surullista, kevyt taito joutunut väistymään, enkä tavoita ennalleen enää.
Kuvasin harjoitelmaa. Katsotaan. Kohdekin on edellisessä oikeasti esillä.
Kuinka ihanaa onkaan klassinen maalaistaide; siveltimet kuin kukkia, värit jalokivinä. Hiljainen talo taiteen suoja. 
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti