Olin jälleen mustankoiran kanssa maailmalla. Vanharouva Mercedes tasaisen matkan takeena. 
Ajoin Via Kareliaa. Ensikertaa. Kuhmoon. Sain huikean kokemuksen. - Kammoan matkailun kaluamaa elämys-ilmaisua. Mennessä satoi lunta, tiuhaankin. Ei koko aikaa. Sain nähdä kainuulaista korpea. Vaaramaisemat yllättivät jylhinä vieden liki taivasta - ainakin pilviä. Kunnes, taideteos pysäytti kokonaisvaltaisesti. 
Hiljainen kansa seisoi satoina, osaansa tyytyneinä, vaienneina. Pysähdyin, kuvasin, mutta itketti. Surin kaikkea sitä, mitä Suomen maaseudulle on tehty. Kaikkea sitä, mitä maanihmisille on tehty. Ja ne ihmiset ovat hiljaa. Ovat hiljaa itsekkyyden edessä. Ovat hiljaa vaikka isät taistelivat Raatteentiellä.
Siellä, missä tuuli soittaa surun säveltä nytkin. Ajattelin: tämä tie kuuluisi jokaisen ajaa ja ajatella näkemäänsä. Tulin Kuhmoon ja yllätyin pienen kunnan loistavasta kulttuurihengestä. Esimerkillistä monelle, monelle kunnalle, kaupungille asukkaineen. Kauniissa salissa esiinnyin. Salissa, jonka kattoon syttyivät Otavat. Palasin. Takapenkillä istui vöissä karhu. Veljeni lahja. Mustakoira piti perää. Ajattelin kaikkea kokemaani. Sitä pientä varsaakin.
Pääsimme turvallisesti kotiimme. Olimme väsyneitä.Satoi vettä.
Ajoin Via Kareliaa. Ensikertaa. Kuhmoon. Sain huikean kokemuksen. - Kammoan matkailun kaluamaa elämys-ilmaisua. Mennessä satoi lunta, tiuhaankin. Ei koko aikaa. Sain nähdä kainuulaista korpea. Vaaramaisemat yllättivät jylhinä vieden liki taivasta - ainakin pilviä. Kunnes, taideteos pysäytti kokonaisvaltaisesti. Hiljainen kansa seisoi satoina, osaansa tyytyneinä, vaienneina. Pysähdyin, kuvasin, mutta itketti. Surin kaikkea sitä, mitä Suomen maaseudulle on tehty. Kaikkea sitä, mitä maanihmisille on tehty. Ja ne ihmiset ovat hiljaa. Ovat hiljaa itsekkyyden edessä. Ovat hiljaa vaikka isät taistelivat Raatteentiellä. Siellä, missä tuuli soittaa surun säveltä nytkin. Ajattelin: tämä tie kuuluisi jokaisen ajaa ja ajatella näkemäänsä. Tulin Kuhmoon ja yllätyin pienen kunnan loistavasta kulttuurihengestä. Esimerkillistä monelle, monelle kunnalle, kaupungille asukkaineen. Kauniissa salissa esiinnyin. Salissa, jonka kattoon syttyivät Otavat. Palasin. Takapenkillä istui vöissä karhu. Veljeni lahja. Mustakoira piti perää. Ajattelin kaikkea kokemaani. Sitä pientä varsaakin.Pääsimme turvallisesti kotiimme. Olimme väsyneitä.Satoi vettä.
1 kommentti:
Kauniita kuvia.
Luukas loysi tanaan Ketun. Han tuijottaa teosta ja hymyilee pitkaan, eli vanhempiensa tapaan tykkaa maalauksesta :)
Lähetä kommentti