On aika vuodesta, jolloin katselen ulkomittaria sen esittäessä miinus 30C ja ylikin. Ulkoilut Josefin kanssa typistyvät välttämättömyyteen. Josefissa se näkyy; tempoilee tietämättä mihin. Kotikadulla se saa juosta. Niin myös omalla pihalla vapaana. Onko se hauskaa ilman kaveria, tuskimpa vain.
Kynttilälyhtykin riippuu jäisenä pihlajan oksassa. Kivikana on hautautunut lumitarhaansa. Myönnän: on tylsää.
Josef sinnittelee pihamaalla hetkenaikaa kehitellen touhujaan. Kepillehän voi aina
osoittaa käpälävoimaa kaivaessa sitä esiin hangesta.
Pieni vauhtipyrähdys ja sitten ovelle; mennään sisään.
Ruusunvalkoinen hohtaa läpimänä murattien kehystämänä maljakossaan. Kaipaan lämmittäviä pilviä. Ajattelen kuinka tammikuu on vuoden kauhein kuukausi. Siksi juuri myös pelottavin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti