TUNNELMOINTIA

Kesän lämpö ja auringon kulta täytti Akvarellimaiseman. Kuljin Ruthin kanssa illan valoisassa hiljaisuudessa. Ne ovat viimeisiä iltojani siinä rakkaassa maisemassa, sieluuni ikuisesti asettuneessa. Katselin joen hopeaa. Kuuntelin sen kaunista ohivirtaaavaa solinaa. Olen ollut onnellinen paikastani siellä. Olen ollut rikkirevitty ja tallattu, mutta en repeytyny enkä tallaantunut. Tein sydämellä työni rehellisin mielin. Siinä kaikki. Nyt on eron aika. Annan sille aikaa kulkien ja muistaen ja tallettaen pitkän ajan vuodenaikoja. Akvarellimaisemassa kokenut elänyt. Minusta jää sinne jälki. Olemme toisillemme jossain määrin merkatut. Työtäni jatketaan uusin ilmein. Hyvä niin. Pikku Ruth ei aivan ehtinyt täysimääräiseksi museokoiraksi, mutta hyvin jo kuitenkin.