HIHNAT POIKKI JA PUUTARHA-ALLAS TUTUKSI

Ehdin hoidella kasvejani pennun ohella. Kasvit puutarhassani antavat iloa, ikiaikaista levollisuutta kauneutensa kautta. Toinen kauneuden lähde, neiti Ruth pitääkin sitten jalat maassa ja silmät jokapuolella.

Ruth kasvaa, osoittaa oppineensa jotain ja saman tien peruu koko jutut, siis up-and-down. Lenkillä kävely lyhyessä hihnassa on enimmäkseen tosi mukavaa, siinä sivulla tassutellaan ja välillä vilkaistaan, että voisi niitä karkkejakin tulla. Perjantaina tuli purtua hieno hihna poikki samalla kun jäin juttelemaan tutun rouvan kanssa. No, kotiin päästiin. Sitten katkesi pari seuraavaakin hihnaa. Ruth selvästikin oivalsi, tää on mukavaa. Istui omalla paikallaan ulkona hihnantöpö kaulassa. Nyt on ketju ulkopilarissa ulkotorkkuja varten. Tänään tuli uusi kaveri Lola kylään. Puutarha tarjosi hyvän juoksuradan ota kiinni jos saat ja tandemkapulaan. Taisi siinä tulla loukatuksi edesmenneen Rubenin leporauhakin sireenipensaan juurella. Mikä oli uutta? Pentuni hyppäsi piha-altaaseen ja uiskenteli siellä. Niskanahkasta vain ylös ja samantien takaisin. Tuli sinne kaverikin. Uskomattomia nämä labradoodelit. Hauskaa oli ja saihan siinä enrgiapatoja purettua. Tosi mukava päivä. Mikäli lämpimät säät jatkuvat niin puutarhauintia harrastetaan uudelleen. Olin antanut hänen uida aiemmin päivällä joessa, koska en tiennyt, että pennun nosto altaasta on itseasiassa kevyt juttu; sitä varten on löysä niskaturkki.