
Pikkuinen harjoitteli ensin omassa joessa. Vesi veti vahvasti puoleensa geeneissään olevan ohjelman mukaisesti, vaikka sitä ei tullakaan käyttämään. Sorsat saavat kellua vapaasti mitä meihin tulee.

Mutta sitten parhaitten ystävien kanssa tosi toimeen suolammella!

Uimisen onnea ja kauneutta.

Mutakylpy kaunisti niin, että tuskin tunsi samaksi jalorotuiseksi typykäksi, mutta olihan kivaa!

Olin uinut pennun kanssa yhteisuintia joella. Se muuten on upea kokemus; uida koiran kanssa vierekkäin. Sitten kauan tämän jälkeen Ruthin kaulapanta sen ollessa ulkona sisäpihalla oli löystynyt ja huomaamattani se olikin päässyt irti. Yhtäkkiä näin ulkoeteisikkunan takana häälyvän jotain. Menin katsomaan ja kuka siellä ihmettelikään kuinka saisi oven auki; Ruth oli irti ja ihan märkänä! Se oli vapaudessaan ensin tassutellut perennapenkissä sisäpihalla ja sitten muisti, oi joki. ja typykkä oli käväissyt yksi uimassa. Olin todella onnellinen sen osaamisesta takaisin kotiin ja onneksi en ollut kurkannut sisäpihalle silloin, kun hihna oli tyhjä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti