torstai 17. maaliskuuta 2011

VALKOISIA KUKKIA JA KOIRAUNIA

Näyttely avautui iloisen juhlavasti muutaman kyyneleen kera! Lankesin omaan ansaani. Kerroin Rubenin osuudesta näyttelyyni, yhdessä luotuun. Lopulta valkoinen kukkameri ympäröi minut. Iloitsin kaikista paikalla olleista. Rubenin henkilääkärikin ajoi pitkästä matkasta. Uneni täyttyvät koirista. Teen penturetken. Vaihdan väriä samassa rodussa. En halua mahdollista, uutta pientä - millään muotoa Rubenistaa. Jos päätän sitoutua uuteen, annan hänelle mahdollisuuden omaan suloiseen Cesarmaiseen elämäänsä. Silti sielussa asustelevat mustakoira ja isänsä Camu I. Tätä mitalia tarkastelen milloin miltäkin puolelta. Mikä on tärkeintä. Mutta katsotaan, odotetaan. Kevät tulee ja joskus kesäkin sanoo, hei olen täällä ja kirjosieppo aloittaa kosiolaulunsa.

Ei kommentteja: