
Juhla-ajatukset hiipuilevat vähitellen. Akvarellimaisemassa juhlimme. Olimme valmistelleet huolellisesti ja kihelmöiden suurta juhlaamme. Jännitystä leijui hirsirakennusten yllä, taustalla luottamus. Tunnelma oli mukanaolleiden kutsuttujen, kutsun vastaanottaneiden mukaan juhlava ja kaikintavoin onnistunut muutoinkin. Kiitos tuntui hyvältä, kannustavaltakin tottakai.

Kesä tuli vuorokaudessa. Jokakeväinen ihme, joka unohtuu jokaisena pitkänä ja raastavana talvena. Olen puuhaillut ulkona. Mustakoira lepäilee varjossa ja hakee kutistuvaa lumivuorta turkkinsa viilentämiseen. Kirjosieppo tutkii uutta asuntoaan ja lirkuttelee saadakseeen sinne munien pyöräyttelijän. Löysin harakanpoikien pelotteena käyttämäni rikkonaisen kristallilasin. Sen säröinen kauneus esti poisheittämisen. Tällä ja niillä viidellä muulla on taustanaan oma ihana historiansa; kuopukseni sen muistaa. Vaikka se liittyykin aikaan, jolloin vakaviakin sirpaleita syntyi perheiden ja kansojen elämään.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti