Hyvästelen haikeana kesää. Antoihan pitkä ihana syksy sille jatkoaikaa; lisääkin olisin toivonut. 
Teimme, Mustakoira ja minä pikaisen ja ihanan, sadonkorjuusta mahdollistuneen talviherkkujen hakuretken paratiisisaareemme, Savonlinnaan.
Matka oli pitkä, mutta mieluinen. Ja taas kuuntelin ajaessani jälleen Oscar Wilden, Dorian Grayn muotokuvan. Huomasin: kerta kerralta se muuttuu kammottavammaksi. Vastustamaton, kielensäkö tähden. Matkalla katselin lapsuuteni matkamittareita, historiallisia kilometripylväitä. 
Voittavat nykymitat kauneudellaan. Palasimme herkkuinemme kotiin. Valmistelen näyttelyäni. Mustakoirani saa hyvän sijaiskodin matkani ajaksi marraskuussa.
Teimme, Mustakoira ja minä pikaisen ja ihanan, sadonkorjuusta mahdollistuneen talviherkkujen hakuretken paratiisisaareemme, Savonlinnaan. Matka oli pitkä, mutta mieluinen. Ja taas kuuntelin ajaessani jälleen Oscar Wilden, Dorian Grayn muotokuvan. Huomasin: kerta kerralta se muuttuu kammottavammaksi. Vastustamaton, kielensäkö tähden. Matkalla katselin lapsuuteni matkamittareita, historiallisia kilometripylväitä. Voittavat nykymitat kauneudellaan. Palasimme herkkuinemme kotiin. Valmistelen näyttelyäni. Mustakoirani saa hyvän sijaiskodin matkani ajaksi marraskuussa.Sain mukavat vieraat. Vietimme pitkän viikonlopun. Tunnit lyhenivät ja aika tuntui loppuvan kesken. Ajatuksena viimeinen visiitti täällä ja sitten heitä lähemmäksi...vaikeinta vain, että olen kuin kissa kodissani. Pihamaapuutarhani on vaatinut jälleen paljon syystöitä. Tänään tyhjeni piha-allas. Tuomikin on jo liki lehdetön: haravoin ja haravoin. Mustakoira katsoo touhujani tuoden välillä pallonsa potkaistavaksi. Kumpikin viihtyy. Kohta, ihan pian saan tavata Lukas San Franciscolaisen! Samalla varjoni pitenee
ja akvarellimaiseman uimapaikkani saa jääkuoren.
ja akvarellimaiseman uimapaikkani saa jääkuoren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti