PUUTARHA-ASUKKI

Puutarhassani vierailevat pupujussit. Turkki kertoo lumensulamisesta. Jänis on hyvinkin pikkuneiti Ruthin kokoinen, eivät tosin ole naamatusten kohdanneet.Sisäasukki Ruth kasvaa kokoajan ja jokainen päivä tuo jotain uutta oivallusta. Olen tehnyt selväksi, etten ole vapaa jyrsintälelu. Pantaa harjoitellaan ja siihen liitetään talutin. Kadulla pasteeraus ei vielä ole tullut mahdolliseksi, mutta kunhan totutellaan rauhallisesti ja aikaa antaen.

Touhu päättyy yleensä untenmaille olipa paikka ja aika mikätahansa. ja heräämisaikaan on ltava tarkkana, ettei tarvitse moppailla lattioita tai huuhtoa maton kulmaa. Sylissäolo on alkanut miellyttää pikkuista, tänäaamuna sai hienon hetken sylissäni, tyytyväisenä leikkien, ei minun käsillä, vaan omalla rasialelullaan.

MARLENE DIETRICH KATSE

Vielä hiukan on jäljellä lumiaavikkoa. On käytävä tutkimassa kotkansiiven kuivuneita kukintoja yhä uudelleen ja uudelleen.

Tämä katse ja suloiset tassut. Pettävä yhdistelmä. Huomaan, olen juuri luisumassa hempeilyn kauaskantoisen vaaralliselle polulle. Tämän Marlene Dietrich-katseen takana asuu jääräpäinen vallanottohalu. Kuinka saan sen ymmärtämään, että ei on EI. Sijaistoiminnot vievät huomion, mutta vain hetkeksi. Salamana naskali upotetaan nilkkaan tai varpaaseen. Huonekaluja maistellaan arvioiden; kunhan vain hampaani vahvistuvat.

Viisas ja kokenut labradorien emäntä antoi elämän tuomia käytännön ohjeita. Ne havahduttivat minut huomaamaan, olen hempeän kuilun partaalla. Emona toimiminen etäännyttää normaalista elämästä, siis elämä muuttuu yhdeksi pennuksi ja siksi on tarpeen, että joku käy huikkamassa hei, on muutakin sekä katsoo ulkopuolisena mitä mahdollisuuksia asuu verhotun katseen takana - ja suosittelee rajaavia aitauksia kodin turvaksi. Eilen katsoin Cesarin ohjelmaa, siellä koirat haukkuivat ja pikkuinen kipitti television eteen ja jäi katsomaan. Liikuttavinta oli, että hän uikutti niille koirille. Riiviö sai minut tuntemaan syyllisyyttä, olen tuonut hänet pois tassujen laumasta.

Tänään kokeiltiin piimäpurkin tehoa. Se toimikin - jonkin aikaa. Purkkikisa oli luonteeltaan hillitympää kuin viilipurkin nujertaminen. Tänään oli ensikertaa panta kaulassa kaikkine sydänkoruineen ja Ruth otti senkin luontevasti. Pian pasteerataan hihnan kanssa kotikadulla parin lyhtypylvään lenkkiä.

Kaikenkaikkiaan hyvä päivä, ulkoilua, touhuilua ja masu on tervehtynyt ja asiat on toimiteltu ulkona, no jaa, pikkuvahinkojahan nyt vielä sattuu.

PENNUN SULOUTTA

Päivät vierivät, muksahtelevat synnyttävät lätköitä ja yritän ehtiä perässä. Suloinen katse tervehtii ja sanoakseen vain, hei mä meen - kohti sähköjohtoja, kohti maassa olevia varpaita ja kaikkea muuta, mutta lelut! voiko olla tylsempää keksintöä. Tämän olen oppinut yrittäessäni suojella ihoani niiltä kohdin kuin se on vielä ehyt ja purematon.

Ulkoilu onkin hyvä väsytyskeino pienelle ja harjoista voi katkoa varpuja eikä siitä juuri kielletä.

Hangella pieni jääkarhu juoksentelee innoissaan, tulee kuitenkin ykskaks luokseni, etten vain häviä. Parkettilattian vaarallisuus konkretisoitui tänä aamuna. Pikkuinen leikki vieressäni tosi iloisena: siihen kuuluvat kierähtävät hypyt ja muksahdukset. Nyt kuitenkin joku kohta lipesi väärin ja pentu jäi makaamaan paikalleen. Kauhu vihlaisi. Varovasti tutkin pientä. Hän piipitti, mutta jonkin ajan kuluttua nousi ylös, ontui hiukan etutassuaan. Nyt lisää vanhoja räsymattoja peittämään parketin, sillä se on ainoa keino suojella pikkuista loukkaamasta itseään leikin tiimellyksessä.

Viilipurkin nitistäminen eilen oli tosi vauhdikas esitys, nyt pidetään taukoa riehakkaista leikeistä. Lepuutan sieluani ohokiitävissä kauneuden hetkissä, sekä ja satunnaisesta toisen ihmisen läsnäolosta. Ruthin kummitäti ilahdutti eilen. Oli ollut Veronan matkalla ja sain tuulahduksen italian atmosfääriä kaiken moppauksen kevennykseksi.

MAANJÄRISTYS KOTONA, BABY RUTH

Pikkuinen labbis, verhotuin katsein lähti reippaasti uuteen kotiinsa 18.4. Automatkan se pötkötteli peräpenkillä. Uskomatonta näinkö helposti tämä käy. Kotona ensimmäinen ilta oli hallitsematonta lätäkön kuivausta ja isompien kasojen keräämistä. Koitti nukkuma-aika. Pikkuinen nukkui alusellaan sänkyni vieressä eikä itkenyt. Silittelin sitä ja pitelin pienestä tassusta tyynesti. No hyvä. Pientä levottomuutta ja yösyönti kello 4. Alkoi kokopäiväinen äitikoiran korvikkeenaolo. Harjoteltii ulkoilua omalla pihamaalla seikkaillen ja tietysti kaikkea maistellen - lue purren. Häkissäkin kävästiin leluja katsomassa ja sitten pois.

Nimiluettelossani oli valmiina useampia nimiehdotelmia. Olisiko hän Aprill? Ei. Olisiko Matilda, no hiukan. Olisiko Saskia tai Cesilia, epävarmuutta. Olisiko Clara, isäpapsuhan oli Ruotsista ja ihan mahdottoman kaunis ja kompakti yksilö 45 kg, ei. Pienen päättäväisyys ja rohkea esiintyminen sai minut vakuuttuneeksi; hän on Ruth. Esikuvansa löytyy vanhasta Testamentista. No, on hänellä paperinimikin, Mallorn´s Cherry Pie.

Cesarin ja vähän muidenkin teoriat ovat kristallinkirkkaana mielessä. Pentu vain ei tiedä niitä! Aluksi sisävahingot vähenivat, mutta vähitellen ripuli sekoitti kuviot. Sain hyviä ohjeita kasvattajaltaan ja naapuriapua akuuttiin kaupparetkeen. Ruth virkistyi riisipiimäateristaan ja minä sain liikuntaa mopin kanssa. On tunnustettava, että kyllä tässä toinen koira olisi enemmän kuin tarpeen! Pentuhan puree kuin pieni eläin. " Calm assertive energy..." Kuinka ihmeessä saan kerrottua, että ei oikesti saa purra. Kädet, varpaat ovat haavoilla ja yllättävä kipu vihlaisee verhotun sinimustan katseen kohdatessa omani. Muistan kuitenkin tämä ei ole henkilökohtaista. Lohduttaudun ajatuksella ihanasta yhteisestä tulevaisuudestamme huolimatta Cesarin vakuutteluista - on elettävä tätä hetkeä!

Mutta kaikesta up-and-down elämästä huolimatta iloitsen pikkuisesta tuholaisestani keskellä menetettyä kotiestetiikaa.