Tuomi on varistanut parfymoitujen kukkiensa terälehdet. Marjat ovat sisäpihan pitämyspuulla kehittymässä. Etupihan pyhä pihlaja, puu levittää vielä aitapihlajien kanssa lämmintä tuoksuaan. Koivujen lehdet keinuvat lämpimän notkeassa tuulessa täyttäen ilman kahisevalla sävelellään. Juhannus oli taiteilijaystävän seuraa ja akvarellimaalausta. 
Tätä ohikiitävää lämmintä aikaa odotetaan unelmoiden koko pitkä kylmyys. Perennapenkkini pionit lahjoittivat yhdeksän kukkaa, viimeinkin. Kirsikkapuu ihastelee vieressä. Olin unohtanut syksyllä kätkemäni tulppaanit. Ilokseni nousi mustat ja valkoiset kukat. Mutta ne valkoiset olivat erikoisen suloiset, näin arveli kotimetsikön pupu. Kävi napsimassa nuppuja. Otin kukat maljakkoon. Mustat eivät maistuneet. 
Kesäloma odottaa. Lähdemme, Mustakoira ja minä, vanharouva Mercedeksen kuljettamana jälleen tuhansien kilometrien lomamatkalle. Matkalla kuuntelen, tapana jo, hienostuneella englanninkielellä luetun äänikirjan: Oscar Wilde, The picture of Dorian Gray. Tapaan serkkujani Linnoitusten kaupungissa, mutta tapaankohan jo pienen Tytön. Syntyi pikkusiskoksi isolle veljelleen ja toivotuksi tyttäreksi perheeseensä. 